Mennyt kesä töissä oli antoisa monellakin tapaa. Sain kokea mm. sen, mitä on olla työpaikalla kiusattuna/syrjittynä. Tämä tapahtui mua kohtaan yhden ihmisen toimesta ja olen niin kiitollinen siitä, että hän ei saanut jengiä mukaansa tähän ilkeilyyn. Kiitollinen olen myös siitä, että sain tukea työkavereilta pahaan olooni. Tästä tyrannin käytöksestä ei tullut loppua edes työnjohtajan toimesta, mutta hän siirtyi toisiin työtehtäviin ja samalla toisen työnjohtajan alaisuuteen. Tällä henkilöllä on todella heikko itsetunto, sen tulin huomaamaan, koska hän pelkää sitä, että tulevaisuudessa (ehkä)olen hänen pomo. Hänen mielestää paikka kuuluis hänelle, koska on ollut jo kahdeksan kesää tuolla töissä ja mä vain kaksi. No, mulla on alan koulutus, joten siinäpähän kitisköön. Selvisin loppukesästä ainoastaan muiden työkaverien tukiessa, etenkin työparini, jonka kanssa tein viimeisen kuukauden ajan töitä, kiitos Sinulle -tiedät kyllä kuka, jos tätä luet.

Tässä nyt olen ollut viikon verran työnhakijana ja kesälomaakin oli reilu viikko ennen sitä. Silti mä olen ihan hemmetin väsynyt. Hommia ois kauheesti sisällä kuin ulkonakin, mutta asioihin tarttuminen vaatii aikaa. Mikään ei kiinnosta ja teen kaiken niinkö robotti.

Elias vie kyllä viimeisetkin mehut joka päivä. Hän on vilkas ja omatoiminen. En ymmärrä miten tuo poika ehtiikin tehdä niin paljon sotkua ja särkeä mitä milloinkin. Oon yrittänyt miettiä toivottomina hetkinä Juhoa ja saanut siitä voimaa, että meillä on kuitenkin Elias.Siltikään mä en tahdo jaksaa! Olenko mä nyt epäkiitollinen?

Koira rassaa niin vietävästi. Onhan se perheenjäsen ja miehen metsästyskaveri. Ei vaan huvita, kun sais jopa kaksi kertaa päivässä imuroida hiekat ja karvat lalttioilta. matot ja lattiat aina likaisena, ikkunat ja peiliovet täynnä kuonon jälkiä, kuolavanoja valuu sieltä täältä.

Kissat sotkee. Kodinhoitohuoneessa on kakkasia tassun jälkiä ympäriinsä, ruoat on levitetty ympäriinsä, kaikki paperi silputaan jne. Joka päivä saa ainakin kertaalleen olla jynssäämässä kodinhoitohuonettakin.

Mä haluan siistin kodin tai ainakin, että se hetken pysyin järjestyksessä kun oon siivonnut, mut mitä vielä! Toisesta päästä kun aloittaa ja loppuun pääsee, on se työ aloitettava heti uudelleen.

Nyt viimeisinä kuukausina mulle on kasautunut kauheesti paineita ja tahtoisin vaan olla. En jaksais huolehtiä nyt yhtään mistään muusta kuin itsestäni ja yleensäkään ottaa vastuuta mistään. joku sisälläni huutaa: Antakaa mun olla rauhassa, antakaa mun nukkua!

En tiä, masennusko se on tuloillaan -taas.


                                                 1969729.jpg