Ennen kesälomalle siirtymistä piipahdettiin Helsingissä. Siellä tapasin Tiulin.

Aamupäivällä kierrettiin itäkeskuksessa
ja puolenpäivän jälkeen soitin Tuulialle että missä sitä treffattais. Sovittiin paikaksi Havis Amanda  kauppatorin kupeessa klo 14.30.
Olimme jätskiemme kanssa patsaalla klo 14 jälkeen. Pikapuolin kuuluukin tervehdys. Sieltähän se Tuulia viipottikin ja tuli niinkö vanha tuttu turhia kainostelematta. Halattiin ja vaihdettiin kuulumisia. Tuulia oli paljon rauhallisempi livenä, kuin näin nettimaailmassa saa ihan eri käsityksen. Tätä en tarkoita mitenkään pahalla enkä huonona asiana, mutta olin jotenkin yllättynyt. Häneen puheensakin oli kuin puron solinaa. Juttua tuli, mutta hän puhui hyvin rauhallisesti.
Hän on hyvin sosiaalinen ja toiset huomioon ottava ihminen. Mulla oli siinä kaverina Elias, mieheni, "appiukko" ja mieheni serkkupoika. Kun Tuulia kertoi jotain tai yleensäkin puhui, hän puhui kaikille ei vain minulle. Itse olen samanlainen, siksi kai se olikin ihastuttavaa. Tapaamistamme kesti noin tunnin verran, koska miesjoukolla oli niin kiire. Kyllähän mä oisin siellä viihtynyt ja tykännytkin hengailla. Ehkä tässä syksymmällä pääsen käymään taas ja saadaan sitten tavata ja jutskailla ihan rauhassa ilman "henkivartijoita".

Ystäväni,
jos voisin antaa Sinulle
yhden ominaisuuden,
antaisin Sinulle
kyvyn nähdä itsesi
kuten muut näkevät Sinut.

Silloin voisit huomata,
miten verraton olet.