Lauantai aamuna 16 päivä Ruska alkoi synnyttämään. Ei ollut riemilla rajoja, kun Eliaksen kans tapahtumaa seurattiin.


Tässä Eliaksen sylissa Sulo (2), joka jää meille.


Tämä suloinen täysin musta pentu on vielä vailla kotia. Kisulla on anturat ja viiksetkin ihan mustat. Oishan se kiva jättää ittelekin, mut kahdesta pennusta on oma riesansa.

Kisut on kuvissa kolmen viikon ikäisiä ja niin suloisia. On ollut kiva seurata pentujen kasvua ja kehitystä.


Keskiviikkona 3 päivä kuluvaa kuuta menin iltasella laittamaan Hattikselle heinää.
Pupu retkotti häkissään ihan elottomana, kuolluthan se oli. Mä en voinut siinä tilanteessa tehdä muuta kuin vetää pressun häkin päälle. Mieheni ja Elias oli pupun haudannut seuraavana päivänä tuohon meidän pieneen metsälampareeseen, johon on haudattu ennestään meidän Sike-koira, Masi- ja Sulo-kisut. Elsa- ja Hessu-kisuleiden viimeiden leposija on  pihan reunalla olevan pihlajan alla. Meidän piha toimii siis eläinten hautausmaana.
Eliakselle oli kova paikka ja hän itki vuolaasti, kun kerroin asiasta. Elias kertoi, että olivat laittaneet havuja hattiksen päälle, antaneet apilaa ja vettä hautaan mukaan. Pitäähän pupulla eväät olla, että jaksaa mennä taivaaseen enkeliksi.