Kirsin perheen takapihalle väsättiin tällainen. Kivien lisäksi istutuksesta löytyy kääpiövuorimäntyä, laakakataja, tuivio ja Katrilta  saatu helminukkajäkkärä. Perennoja laitetaan siihen lisäksi sitten myöhemmin.


Edellemainittua istutusta jatketaan joskus isolle kivelle saakka.


Eh-heh-heh, lehtipuhallin : )))) Kirsi siinä touhuaa...


Kun Kirsin pihassa oli touhuttu, oli aika siirtyä anoppilan pihaan.


Tässä on sorakäytävä aitan edessä


ja aitan päässä. Hirret on vanhasta talosta, jonka purimme uuden talon alta.
Tämä pihaprojekti jatkuu vielä...


Tässä lähikuvaa aitan alahirrestä, kuinka se on vaurioitunut. Maanpinta on ollut liian korkealla ja sen takia kaivoimme maanpintaa alemmas ja laitettiin sorakäytävät. Alahirret uusitaan sitten joskus. Laitan vielä tämän kuvan perään pari kuvaa siitä kuinka suurta vahinkoa liian korkea maanpinta on saanut aikaiseksi.







Kun puutarhuroinnit oli tehty, siirryttiin bongailemaan luonnonkauneutta.



Tässä teeret soitimella.



Satamasta, ah ihana lätkätyve meri.



Kuinka meri voi rauhoittaakin mieltä.



Kaunista.


Nämä tapahtumat tapahtuivat ennenkuin mieheni läksi Ruotsiin töihin. Sen jälkeen on ollutkin ohjelmaa arjessa. Arkipäivät menee puutarhalla, jossa olen nyt TO-jaksolla. Tosi kiva paikka, mutta miinuksena pitkä matka. Päivässä tulee työmatkaa 100 km ja tästä en saa mitään korvauksia. En saa siis palkaa tehdystä työstäni, mutta jonkinlaisen opetuksen ja paikan, jotta saan tämän kurssin käytyä. Päivät venyy tosi pitkiksi välillä. Elias-rukka ei ehdi paljon äiti nähdäkkään päivän aikana : (

Viime viikonloppu menikin pihasuunnitelman, työ- ja hoitoselityksen sekä kustannusarvion parissa. Tämän kiireen lisäksi tietokoneeni kovalevy pasahti. Konetta korjattiin lauantai ja lopunviimein otin mieheni koneen anoppilasta kainaloon. Sunnuntai aaamuna aloitin suunnitelman työstämisen ja kustannuslaskelmat jo seitsemän maissa. Päivä menikin siinä nätisti. Eliakselle ja itelle laitoin välillä syötävää. Elias levitti kaikki huushollissa silläaikaa, jopa sukkapuikotkin. Pieni jäi ihan huomiotta, kun äitillä oli niin paljon tekemistä.
Viiden aikaan lähdettiin anoppilaan vaihtamaan konetta, kun mieheni koneessa ei ollut tarvittavaa ohjelmaa. No, ohjelma oli mun koneessa, mutta tarvi aktivoinnin ja siihen Internetin. Mun koneessa ei ollut vielä Internet-asetuksia, joten sekään ei onnistunut. Olin sen verran topakka ja päättäväinen, että asensin ohjelman mieheni koneeseen ja sain tehtyä kirjalliset osiot. Kello oli jo yli yhdeksän illalla, joten Elias jäi mummulle hoitoon ja mä läksin kotiin piirtämään suunnitelmaa puhtaaksi. Työ oli valmis klo 1.15. Ihan töppyrässä pakkasin työn postin pahvilaatikkoon, jotta sain sen aamulla sitten postiin. Herätys töihin maanantai aamuna klo 6.30. Väsynythän olin, mutta sainpas työn tehtyä määräajassa. Kauhee urakka, YÄKS!

Talousongelmien vuoksi olen ollut tosi itkuinen. Oon tahkonnut viranomaisten kanssa tuista. Kettuuntunut noista naapureista ja tästä kaikesta työnmäärästä, jotka on kasautunut kaikki samalla ajalle. Mä oon henkisesti ihan poikki. Anna  kaikkeni, mutta enpäs paljon takaisin saa... Elias on se, joka pitää mut suht hyvin arjessa. Sairaslomat ei auta huoliini, eikä nukahtamislääkkeet. Niitähän olen joskus aikoinani lääkäriltä saanut, kun pariin otteeseen on masennus iskenyt. Ei auta kun toivoa vaan parempaa huomista vaikka valoa ei tunnelin päässä näy...