Tämän suon rämpimiseksi ei ole muuta vaihtoehtoa,
kuin vetää saappaat jalkaansa antaa elämän upottaa,
kipujen kastella. Sitten kuivatella varpaitansa,
huokaista huoliansa toivon auringon valaisemalla kivellä.

Niin se syksy jäi taakse ja selvisin siitä jälleen, vaikka se tuntuikin ajoittain ylitsepääsemättömältä.

Kirjautuessani vuodatukseen, oli täällä tapahtunut muutoksia. KOJELAUTA.... sellainenhan on autossa! Mä olin ihan pihalla koko hommasta, mutta uteliaisuuttani klikkasin moista sanaa. Sieltähän löytyi kaikki, mitä kaipasin. Olin täpinöissäni, että sivu on varmasti sujuvampi (nopeampi) kuin ennen, mutta mitä vielä. Mä oon yrittänyt ladata jo tunnin ajan 5 kuvaa! Eli vuodatus menee harkintaan jatkanko täällä, muualla vai lopetanko kokonaan blogikirjoittelun. Kuvat on tärkeä osa mun blogiani.

Seuraava päivitys tulee heti, kun saan kuvat ladattua tänne (toivottavasti jo kuluvana vuonna).

Tahdon kiittää vielä kommentoijia lohdutuksen sanoista. Ne lämmittää nyt, mutta masentuneena niillä ei ole mitään merkitystä, niinkö ei millään muullakaan. Haleja teille. 

Säilyttäköön tämä vuosi sen mitä rakastat.
Tuokoon uusi sen mitä kaipaat ja
vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.
Onnea vuodelle 2009!