...hypätä Eliaksen saappaisiin ja hän ymmärtäisi näitä asioita aikuisen tavalla, ettei minua äitinä harmittaisi niin paljon Eliaksen puolesta.
Koska Elias on äitin pupunen ja minulle henki ja elämä, en tahtoisi haavoittaa, järkyyttää tai muutenkaan saada pienelle mielipahaa aikaiseksi.
Huomenna Elias menee varahoitopaikkaan, johon tutustuttiin perjantaina. On raskasta viedä pieni outoon paikaan vieraalle tädille. Mietin, ymmärtääkö tämä täti Eliasta, miten Elias yleensäkin jää sinne aamulla ja kuinka päivä menee. Pieni on tottunut tiettyihin rutiineihin ja pieniin ympyröihin, kun ei meillä ole täällä muita kuin Katrin perhe ja siellähän Elias on hoidossa, tutussa ja turvallisessa paikassa. Taitaa olla jälleen uneton yö edessä *huokaus*.

Tunti sitten vietiin meidän isi (Eliaksen isi siis) työmaalle, josta hän lähti ajelemaan kohti pääkaupunkia. Siellä hän viikot asuu ja vierähtää koko kesä. Elias ei ymmärrä, kun isin täytyy lähteä töihin. Vuoropuhelumme Eliaksen kanssa kun tultiin autolla takaisin kotiin:
Elias: Isi tullee!
Minä: Isi menee töihin, ei isi tule nyt.
E: Isi, tullee, isi tullee tuolla perässä. Ja viittaa sormella taakse.
M: Isi lähti toiseen suuntaan, isi ei tule kotiin.
Elias itkee...
E:Joo, mennään Kattalle! (Katrille)
M: Ei mennä Katrille, mennään kotiin ja pääset suihkuun.
E:Kattalle kaaville (kahville), Ville, Mimmi.... *Huokauksia*
M: Ei mennä enään näin myöhään, mennään kotia.
E: Isiii, isii, isii!
Elias itkee niin sydäntä särkevästi. Yritän ajaa lopun matkaa kotiin ripsivärien sekoittuessa kyyneliini...