Perjantaina klo 21.00 starttasi bussi kohti P-Pohjanmaata. Auto oli aika täys koko matkan, Porista Vaasaan ihan pakissa. Ärsyynnyin paikkalipun ostajille, mutta enhän mä nyt suutani avannut, kirosin vain mielessäni. Siellä saattoi joku nukkua ja paikkalipun ostaja herätti hänet ja ajoi nukkuvan pois kahden istuttavalta penkiltä. Fiksu olisi antanut nukkua ja ois vaan istahtanut viereen, kun paikka oli vapaa siinä. No, nämä mäkättävät ja herättelevät ämmät sitten valtas kaksi paikkaa ja nukkua tursottivat leveästi, kun eräskin perhe (vanhemmat ja kolme lasta eli viisi henkilöä vei vain kolmen henkilön paikat) HALOO, mun käsittääkseni nämä paikkalippujen ostajat ovat ostaneet VAIN YHDEN paikan, ei koko penkkiä. Jotkut nukkuivat omalla paikallaan, mutta kassit ja muut matkatavarat oli laitettu toiselle paikalle ettei varmasti ketään istuisi viereen. Mä nostin oman laukkuni jalkoihini ennen kuin silmäni ummistin. Siihen tulikin viereen tämä edellä mainitun perheen isä vanhimman lapsensa kanssa. Tyttö itki, kun oli niin ahdasta ja ois pitänyt saada nukkua siihen aikaa yöstä. Ei ollut lapselle vapaata paikkaa, kun joidenkin matkatavarat lepäsivät leveästi penkeillä tai toiset nukkuivat penkillä koko leveydeltä jalat sojoittaen käytävälle. Nukuin muuten noin tunnin verran klo 5.00-6.00. En osaa oikein nukkua autossa ja onhan se nyt hankalaa kun bussissa paikat puutuu lähes kymmenen tunnin ajomatkan aikana. Perille pääsin kuitenkin onnellisesti.

Lauantai meni hiukan nukkuessa, Eliaksen kanssa touhutessa, kaupungissa käytiin kaupassa ostamassa synttärilahjoja. Illemmalla käytiin moikkaan Kirsin perhettä ja sen jälkeen saunottiin.

Sunnuntaina käytiin taas Kirsillä, kun äiti, Tapsa, Joni ja Sari oli sinne menossa. Myöhemmin mentiin käymään Anun perheen luona. Vein Henrille paketin, hän on 11-vuotias kummipoikani. Illalla kävi sitten "anoppilassa" Vanha-mummu, Jussi ja Juulia.

Maanantai aamuna painuin kunnantoimistoon klo 9.00 allekirjoittamaan vuokrasopimusta. Sen jälkeen kauhea puunaus asunnossa ja kamppeet sisälle. Mieheni lähti työmatkalle jo ennen puoltapäivää, joten muuttoapuna oli sitten Anu, Kirsi, "anoppi" ja mieheni veli.

Tiistaina kamppeet oli aikalailla kaikki paikoillaan ja Eliaksen isikin tuli kotiin. Lämmitettiin sauna ja paistettiin makkaraa takassa.


Näyttää niinkö hiillos ois sammunut, kyllä siellä hiillos oli : )


Pieni makkaran paistaja.

Keskiviikko aamuna mieheni taas joutui lähtemään työkeikalle. Siivoilin ja pesin pyykkiä.Anu, Venla, Kirsi ja Matias kävi kahvilla ja mehulla. Ulkoiltiin ja kärryteltiin kauppaan. Sain netinkin uuteen kotiin. "Anoppi" ja "appiukko" kävi kyläilemässä.

Torstai (tänään). Aamupäivällä kärryteltiin perhekerhoon. Sieltä palattiin puolenpäivän jälkeen. Syötiin Eliaksen kans ja painuttiin siivoamaan pihaa. Siellä vierähti pian pari tuntia. Tultiin sisälle taas syömään ja huilaamaan. Kirsi ja Matiaskin kävi kyläilemässä. Käytiin myös iltakävelyllä, johon vierähti lähes tunti. Taas leikittiin hetki, kun alkoi iltatoimet. Elias kipitti itse sänkyyn ennen yhdeksää ja nukahti heti.


Elias voitti Pelastakaa Lapset Ry:n arpajaisista omenapussin.


Itse on omputkin kuorittava.


Tunnetiloja

Perjantaina Elias soitti muutamaa tuntia ennen kuin bussi lähti. Hän selitti taas ummet ja lammet. Sanoin Eliaksele puhelimessa:
-Äiti tulee aamulla sinne
E: -Tuletko sä tänne mummulle?
-Tulen, sitten kun ensi nukut.
E: -Joo.
Taas hän selittää jotain ja alan itkemään.
E: -Äitillä kova ikävä.
En pystynyt enempää puhumaan, joten pyysin Eliasta antamaan puhelimen isille.

Lauantaina olin "anoppilassa" n.klo 7.00. Kuului vessanoven lukon napsahdus. Luulin että joku heräsi ja meni vessaan. Elias oli herännyt omassa huoneessaan ja laittoi oven lukkoon. Lukko on ovessa koiran takia, ettei tule yöllä huoneeseen. Pyydettiin Eliasta avaamaan lukko ja hän avasi. Pieni alkoi heti esittämään ja vouhottamaan minulle. Hiukan ujostelikin, mutta tuli syliin. Oli se taas niin ihana pitää pupusta sylissä kahden viikon tauon jälkeen.

Maanantaina hermostutti, kun oli niin kauhea kiire jo aamusta, kun mieheni lähti töihin niin aikaisin. Toisaalta mulla oli kiirus päästä jo omiin oloihini poikani kanssa.

Täällä me ollaan Eliaksen kans hengailtu ja vietetty laatuaikaa kahdestaan, tämä on ihan parasta.

Tänään tuli Elämä Lapselle-konsertti. Sitä Eliaksen kanssa katseltiin ja ihmeteltiin yhdessä pieniä vauvoja. Joka vuosi tirautan itkun ohjelmaa katsoessani. Elias huomasi kyyneleeni, kapusi syliini ja kietoi kädet tiukasti ympärileni. Siinä sylissä oli elämäni kallein aarre, lahja taivaanisältä. Eliaksen kans katseltiin Juhon kuvia ja kerroin hänen olevan isoveli. Eihän Elias vielä ymmärrä, mutta vielä joku päivä kuitenkin.

Elias kyseli parina ensimmäisenä aamuna täällä uudessa kodissa: Mennäänkö nyt mummulle? Onhan pieni joutunut kokemaan suuria muutoksia kuukauden sisällä ja monta sellaista. Toivon ettei Elias sais tästä mitään traumoja tai jotain. Sanotaan kyllä että lapset ovat sopeutuvaisia, mutta eihän nekään ihan kaikkeen sopeudu. Nyt on kuitenkin lapsella oma koti, jota hän on ihmetellyt kun sitä ei yht'äkkiä ollutkaan enään. Oli vain mummula. Isin perään Elias kovasti kyselee. On kait sekin rankkaa pienelle, kun on vuoronpäältä isi tai äiti pois. Toivon niin kovasti että meidän perhe kestää tämän kaiken kaaoksen ja ennen kakkea Eliaksen mieli pysyis valoisana.

Huomenna on taas perhe koossa, kun meidän isikin kotiutuu. Sitäkin "ylellisyyttä" kestää reilun vuorokauden.