Toista viikkoa sitten naapuritalon edustalla oli auto ja kauheasti tavaraa pitkin pihaa. Jopa neljät lastenrattaat. Parkkipaikat oli täyttynyt autoista, joissa oli tavaraa ja siivousvälineitä. Oltiin ihan ihmeissään kun yht'äkkiä moinen hässäkkä ja kahteen huoneistoon muutetaan  yhtäaikaa.

Asia selvisi hyvin pian, että naapureiksi saimme suurperheen, joka todellakin muuttaa kahteen huoneistoon.
Ajattelin heti, että kiva kun pihaan saadaan lapsia Eliaksen kaveriksi. Tämä osottautuikin hyvin painajaismaiseksi...

Keinulauta oli vielä penkkien päällä, kun viime kesänä kävi ruohonleikkaaja eikä vaivautunut laskemaan lasten leikkivälinettä turvallisemmalle tasolle (siskoni nosti eilen sen alas ilmeisesti Tony kaverinaan). Siinä oli naapurin lapsista viisi kappaletta yhtäaikaa keinumassa ja toisessa päässä oli isomman kanssa kaikkein pienin (ehkä 1-vuotias). Yksi heistä mätkähti sieltä alas ja meni huudon kanssa sisälle.
Seuraavana päivänä huomasin, kun keinulauta oli mennyt rikki. Tukipuu, josta pidetään kiinni oli lähtenyt irti. Tämä keinulauta oli pari päivää rikki, kun yksi ilta oltiin nukkumassa vähän ennen kymmentä illalla, kun alkoi kuulua kauhea kopse. Yksi naapurin lapsista naulasi varmaan 15 minuuttia tukipuuta paikoilleen. Hemmetti, että tympäs, ku Elias havahtui moiseen enkä meinannut saada takaisin nukkumaan.

En ymmärrä tuollaista yöelämistä! Heillä muutetaan edelleen ja edelleen tavaroita edellisestä asunnosta. Tässä jurrataan autolla ja hakataan auton oveja  jopa puolenyön aikaa. Jos me (syntiset) muutettais keskellä yötä saatais ihan varmasti varoitus. Lapset pienimmistä lähtien juoksee pakkasella pihalla T-paidat, kalsarit päällä ja jopa aikuisten kumpparit jalassa. Olen nähnyt kyseiset lapset ulkona vielä illalla klo 21.30. Lastensuojeluviranomaiset olisivat paikalle heti, jos ois esim. yksinhuoltajan lapset kyseessä.

Eilen laitoin Eliaksen pihalle niin naapurin lapset syöksyi heti kaveriksi. No, katsoin vähänväliä ikkunasta miten menee ja jätin makkarin ikkunankin auki. Jonkin ajan päästä lapset oli kadonnut pihalta Elias mukanaan. Kyllä mulle tuli kiire! Löysin porukan tien varresta heittelemästä lumipalloja. Pauhasin Eliakselle, että on sovittu ettei hiekkalaatikolta tai omasta pihasta lähdetä mihinkään. Säikähdin tosi paljon.

Äsken yksi naapurin lapsista seisoi keinulaudalla ja toinen istui toisessa päässä. Toinen hyppäsi laudalta hiekkalaatikolle ja löi tosi pahasti häntäluunsa hiekkalaatikon reunaan, auts! Kauhistuttaa, kun Elias ottaa kaikesta mallia.

En uskalla enään päästää Eliasta ulos ainakaan yksinään. Minä en luota antaa lastani Herran haltuun! Mulla on tullut jälleen menettämisen pelko ja pelkään pahinta kokoajan, että jotain sattuu jos en ole nyt kyttäämässä Eliaksen tekemisiä. Palkäänkö suotta? Pitäiskö meidän muuttaa metsän keskelle jossa ei ole naapureita lähimainkaan? Olenko nyt kauhea naapurin akka ajatuksineen?