Eilen illalla kävelin Katrille ennen yhdeksää siideripullo eväänä. Piti vähän käydä puutarhuroimassa vaikka olikin pitkä ja raskas päivä takana.
Iskin syyshortenssian tontin nurkalle ja viritin luumupuiden ympärille verkot jäniksen kiusaksi.
Mietitte varmaan miksi Katri ei itse tätä ole tehnyt, vaikka itsekin on puutarhuri. No se käsi on edelleen kipeä ja sillä ei lapioida kuoppaa maahan.

Sillä välin kun ahkeroin oli mieheni soittanut kolme kertaa ja laittoi tekstarin, että Eliaksella ois ollut tärkeää asiaa. Voi höh! No soitin kymmenen jälkeen takaisin. Pupunen oli vieläkin hereillä, kun oli kauppareissulla kaupunkiin nukahtanut autoon.

Elias tuli puhelimeen kauhean kalkatuksen kanssa.
Minä: Hei Elias!
Elias: *hetken hiljaa* , moi äiti! Se tuli niin iloisesti.

Sillä hetkellä iski kauhea ikävä ja puhkesin itkuun.
Mieheni sanoo taustalle Eliakselle: Kerro äitille mikä se asia oli.

E.Mmmmm, mmmmm. Mulla pipi vaapaassa.
M: No, mikäs siihen on tullut?
E.Pipi, tuli veetaki.
M: Mistä se pipi tuli?
E: Sulo aapassu.
E: Kato, tuossa valo, tuossa. Nappiki.

Asiaa oli vaikka kuinka paljon, en muista ihan kaikkea, kun itkeä tihrustin siinä ja koitin puhua kykyni mukaan pojalle.

Mieheni tuli sitten puhelimeen ja sanoi että Elias oli sekoittanut kaksi asiaa.
Hän oli päivällä pudottanut kiven varpaalleen ja siinä on pieni haava.
Tärkeä asia oli että Sulo oli palannut. Sulohan on ollut meillä sisäkissana, mutta olivat päästäneet sen pohjoisessa pihalle. Kolli oli ollut vuorokauden reissulla  ja panikoin  että sille on sattunut jotain. Ei se mitään reissuja uskalla vielä tehdä. Sanoinkin että se on jossain puussa eikä osaa tulla sieltä pois. Missäs lie ollut ja ihana, kun oli kotiin osannut palata. Oli tullut sisälle mieheni siskon huoneen ikkunasta. Oli ollut kuulemma kova nälkä. Sulo saa nyt pysytellä sisällä siihen saakka, kun se käydään lähipäivinä leikkaamassa.

Ihana viikon päästä näen perheeni : )


147591.jpg
Mun rakas, ei voi olla ikävöimättä.