Tänä päivänä,
mietin pitkään ja hartaasti, silloin ymmärrän.
Ei elämä ole vain pelkkää sattumaa,
vaan joku suuri voima luon ystävän johdattaa.

Niin kuin leuto tuuli myskyä tasaa,
siten tosi ystävän tapaa.
Hän istuu vierelle kun on myrskyistä suurin,
kantaa läpi tuulen ja jään,
läpi mustan muurin.

Hän istuu ihan lähelle hiljaa,
lämpimin tuntein, avosylin,
näkee mikä on sydämeeni reitti lyhin.

Jos onnea löytyy edestä tai vaikkapa takaa,
hän kanssani riemuitsee,
kaiken jakaa.

Hän aina minua tukee ja sietää,
vaikka sisimpäni tuntee ja virheeni tietää.
Hänen kanssaan voin olla aito minä,
kai ymmärsit, se olet sinä Anu, mun rakas ystävä hyvä.