Perhe on koossa jälleen tai on ollu jo useamman päivän. Miesväki tuli kotiin lauantai aamuna. Ihana jäälleennäkeminen. Elias ujosteli mua hirveästi ja isi ei saanut mennä vessaankaan, kun itku tuli. Sunnuntaina sain ottaa pupusen syliin, maanantaina sainkin jo kova otteisia rutistuksia ja pusuja.

Elias oli oppinut viikon aikana monta uutta sanaa ja kahden,kolmen sanan lauseita. Hänestä on tullut myös agressiivisempi ja oikein lujapäinen. Hän saattaa ohimennen lyödä ja läpsiä. Kaikelle hän karjuu: EI,EI,EI!

 Eilen olinkin jo ihan epätoivoinen tuon pojan kans. Hän itki, huusi ja raivosi koko illan. Laitoin hänet sänkyynsä ennen klo 21.00 ja hän jäikin sinne ihan nätisti, niinkö yleensä. Luulin, että pieni nukkuu jo, kun alko kuulua ryminää makuuhuoneesta. Hän  haalasi peittoa, tyynyä, serlan oravaa, nukkea ja harsoa oven taakse. Kävin komentamassa hänet sänkyyn ja siitä se riemu repeskin. Tätä rumbaa kesti klo 22.30 saakka ja huudon kera. Mikään ei auttanut; ei lohduttelu, silitys, jättäminen... Elias vaan huusi kurkku suorana ja huuteli välillä isiä ja äitiä. Isi oli työmatkalla ja siitä tämä kiukuttelu saattaa johtuakkin, koska isä-poika suhde vahvistui niin lujaksi viime viikolla. Tänään ei ollut mitään ongelmaa, koska isi oli kotona nukkumaan mentäessä. 

Opiskelusta ei ole tullut oikeen mitään tällä viikolla. Elias on ollut sen verran kiukkunen ja mies on tehnyt pitkiä työpäiviä. On sen verran kinkkisiä juttuja pohdittavana, että niitä on turha alkaa tekeen sen jälkeen kun Elias on yöunilla. Meinaa ittekki olla jo niin poikki päivän päätteeksi ja järki ei kulje muuta kun Älypäätä pelatessa ja siihenhän ei nyt kauheita vaadita. Tarvisin kasvibiologian lukemiseen täyden rauhan ja aikaa pari, kolme tuntia. Ei oo mahdollista, joten yritän suoriutua ja todennäköisesti suoritan tehtävän keskivertoa heikommin. Ens viikko meneekin kukkivien ruukkukasvien nimien opettelussa sekä tunnistamisessa. Yhden muistankin; Hoya bella - pikkuposliinikukka.